SEKSUAALIETIIKKA

s. 132. t: 12

Ota kantaa, onko seksuaalisuus liikaa esillä nykyajan mediassa.

Vastaus: on, on ja vielä kerran on.

Ongelmia ja haasteita löytyy erityisesti sosiaalisesta mediasta. Tämän alan suuria syntisäkkejä ovat helposti vaikutettaviin ryhmiin kohdistuva materiaali, joita saa nuortenelokuvista, tv –sarjoista, aikakausilehtistä, musiikkivideoista ja sen sellaisista. Miksikään siveyden sipuliksi ei tarvitse ryhtyä, mutta minkään hyvän maun pohjalle ei verkon materiaalia ole rakennettu. Kannattaisiko alkaa välittämään nuorten puuhista, kun entistä enemmän heistä käyttää mediaa. Seksuaalisuutta täyttä oleva media tuottaa sillä kyllästettyjä nuoria aikuisia, joilla on jo nyt eri käsitys seurustelusta kuin omilla vanhemmillaan. Yksi tyttö lukemassani artikkelissa sanoi suuseksin olevan se uusi suutelun muoto.

Paha, mutta miksi?

Verkkoon on helppo päästä. Älypuhelimella, tabletilla, pöytäkoneella… Näin kerran kaupassa jääpalakoneen, minkä kyljessä oli keskikokoinen kosketusnäytöllinen tietokone. Ihan vain jos haluaa pikaisesti jotain vilkaista?

Mikään seula ei seulo, keitä siellä verkossa on. Lapset ja nuoret saavat siis rauhassa oleskelle valitsemillaan sivuilla. Vanhemmat eivät näe tarpeeksi vaivaa nuortensa koulimiseen. Onkohan sosiaalinen media vielä liian uusia ilmiö…

Kaikennäköistä materiaalia on saatavilla. Ja tästäkös ongelmaryhmä (edelleen lapset ja nuoret) innostuu. Useimmilla on profiileja sosiaaliseen medioihin, ja siellä vietetään aikaa yhteisessä painekattilassa. Yhteisöllisyys luo eri ryhmiä, ja näin voi leimata itselleen sopivan merkin kuulumalla sopiviin ryhmiin. Yläkoululainen, jolla on suuri tarve näyttää aikuiselta kanssaihmisten joukossa voi ”tykätä” tai ”seurata” oikein epämallikkaita henkilöitä. Tämä nerous puolestaan inspiroi yläkoululaisen kavereita samaan.

Mitä ei kehtaa sanoa päin naamaa, se voidaan sanoa viesteissä. Ehdotteluita ja ronskeilta teksteiltä on miltei mahdotonta välttyä, ellei ole panostanut yksityisyyteen (esim. esto, ettei kutsumaton voi seurata julkaisujasi). Mutta mitä enemmän yksityisyyttä, sitä vaikeampi löytää yleisöä.

Kova huomionhakuisuus tekee erilaisuudesta myyntivaltin. Media haluaa keulakuvakseen mahdollisimman mieleenpainuvia henkilöitä. Homoudesta voidaan tehdä tavaramerkki, joka ratsastaa tasa-arvoisuuden nimissä. Seksuaalinen suuntautuminen on tärkeää, mutta missä välissä sillä tavaran myyminen hyväksyttiin?

Kokenut käyttäjä tarvitsee tuimempia annoksia. Omaa sukupuoltani edustavat seksuaalisuuttaan korostavasti poseeraavat roolipelihahmot uutissivuston sivulaidan mainoksessa ei paljoa hetkauta. Onhan näitä nähty. Seksiä tihkuvat musiikkivideot voivat mennä yhä pidemmälle, sillä kaikkeen tottuu.

Tässä esimerkki häikäilemättömän vallan käytöstä huonoihin tarkoituksiin. Kyseisellä laulajalla on rutkasti alaikäisiä faneja.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2013122317865609_vi.shtml

lähteet:

 http://www.huffingtonpost.com/2013/10/04/sex-teens-social-media-longform_n_4039692.html

GEENIMANIPULAATIO

Mistä geenimanipulaatiossa on kyse?

Eliön perimän tietoista muuntelua haluttuun suuntaan.

Esimerkiksi huonosti kylmyyttä sietävää perunalajiketta toivottaisiin viljeltävän napapiirin toisella puolen. Aloitetaan tutkimustyö.

Geenimanipulaatiota ennen pitää tehdä geenikartoitusta, tavoitteena löytää tilastollisesti pätevä yhteys yksittäisten geenien ja yksilön ulkoasun välillä.

On huomattu, että geenitekijöiden y, z ja q yhteisvaikutuksesta saadaan kylmyydelle resistenssi lajike, jolle lyhyt kasvukausi riittää. Vertailemalla eri perunalajikkeiden geenien y, z, q frekvenssiä, voidaan erottaa niille suotuisat yksilöt. Sitten perunat kyyditetään laboratorioon ja ruvetaan eristelemään geenejä. Ideaalissa lopputuloksessa saadaan mahdollisimman terve, vähiten virheitä, sisältävä toivottu lajike yhdistelemällä geenejä.

Geenimanipulaatio ei ole sama asia kuin risteyttäminen. Risteyttämisessä käytetään vain geenejä, jotka ovat toisilleen luontaisesti sopivia. Esimerkiksi aasin ja hevosen jälkeläinen, muuli, on voinut tapahtua, koska rakennuspalikat ovat yhteensopivat. Geenimanipulaatiossa käytetään keinotekoista geenien liikuttelua, kun risteyttämisessä ainoastaan voidaan valita risteytettävät yksilöt. Geenimanipulaatio menee siis syvemmälle. Vielä yksi, eli keinotekoisessa geenin asettamisessa tapahtuu häiriö geenien normaalisen asettumisjärjestyksen kohdalla. Pienempi tai suurempi. molekyylin virhe esiintyy muun muassa myrkyllisyytenä, sairautena tai allergiaa ärhentävänä tekijänä.

Mitä eettisiä ongelmia nousee esille?

Huolia löytyy vaikka jokaiselle täti-ihmiselle. Mieleen tulivat terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat. Geenimanipuloitua ruokaa tutkitaan, mutta aivan varmasti ei voida sanoa, siirtyykö ruoan sisältämiä antibiootille immuuneja geenejä elimistöön. Entä mahdollisuus, että manipuloitu geeni sisältää sairauksia laukaisevia tekijöitä. Sitten onko käsittelyllä tuotetulla eläimellä samoja oikeuksia ja suojeluksia kuin tavallisella eläimellä? Kärsiikö supereläin siinä missä muutkin? Käsite ”normaali” voikin tulevaisuudessa tarkoittaa lasta, jonka ominaisuuksia ei ole geenimanipuloitu tavoiteltuun pakettiin. Geenimanipulaation rajoittaminen on myös kinkkinen veto. 

Oheisessa artikkelissa on käsitelty asiaa, ja ydinajatukseksi nousi, ettei sallittavan ja kielletyn erottaminen ole ratkaisu. Pitäisi käydä jatkuvaa keskustelua genetiikan ja etiikan osaajien kanssa, vaikuttaen näin politiikan kulkuun.

http://www.policymic.com/articles/3971/genetic-engineering-debate-are-there-lines-we-shouldn-t-cross

Lopuksi

Ruokatuotteiden kohdalla geenimanipulaatio huolettaa. Eläinten osalta nousee empaattiset tunteet pintaan. Ihmisten puollella touhu arveluttaa. Mikään näistä ei johtanut ajatukseen: ”Ihmisen ei pitäisi leikkiä Jumalaa.” Leikkikää vain, mutta varovasti. Miten muuten uutta tietoa saadaan, jos joku ei kokeile? Äärivastustajat näyttävät hieman hupsuilta, jotka haluavat säädä pistorasiasta sähköä ilman sen tuottajaa. Ääripuolustajat taas kylmiltä tiedemiehiltä, joilla ei ole mitään rajoja. Voin tässä tyytyväisen asiantuntemattomasti lausua, että kultainen keskitie on siinä välillä, vaikka sitä ei ole löydetty.

Scifi – aiheiset fantasiat eivät ole enää kaukana, kun pimeässä hohtavien kissojen avulla koetetaan selvittää aidsilta suojautumista. Alla linkki.

http://www.livescience.com/15994-glow-dark-cats-aids-virus-research.html

lähteet:

http://www.psrast.org/mianbrbr.htm

http://kulma.net/mkevat/geeni_mani.html

http://www.who.int/foodsafety/publications/biotech/20questions/en/

http://www.actionbioscience.org/biotechnology/glenn.html

KUOLEMAN KOHTAAMINEN

s. 147. t: 8

a) Miksi kuolemaa pelätään?

Aluksi tekisi mieli tehdä pesäero, tarkoitetaanko kuoleman pelkäämisellä yläkäsitettä kuolemanpelko vai itse kuolemista (prosessi). Oletetaan, että kyse on kuolemanpelosta.

Luulisin kuolemaa pelättävän, koska se on säilyttänyt statuksensa mystisenä asiana, samalla kun se on tapahtunut jo niin monelle ihmisille tähän päivään mennessä. Ihmisen ruumista tutkimalla on saatettu tietoisuuteen eri lihas- ja veriryhmät, DNA, hermoston toiminta, solujen jakautuminen ja muuta hienoa. Jos elämisestä ei ole löydetty kaikkea mahdollistu, ei ihmekään kuoleman tuntuvan niin negatiivisena. Syntymä on paljon puhuttava asia. Tiedetään, mitä lapsen tulon jälkeen tapahtuu. Hän kasvaa, elää, ja sitten, kuolee. Tuntematonta kuolemaa pelätään. Kukaan kun ei ole voinut tulla takaisin kuolleista ja kertoa muille mitä tuleman pitää. Noh, siis jos uskonnollisia hahmoja ei lasketa. Ja arjen sankareita, jotka alle vuorokauden sisällä ”heräsivät henkiin” ja kertoivat nähneensä valoa tunnelin päässä.

Uskonto voi olla osasyynä kuolemanpelkoon. Kauhuskenaariot helvetistä eivät totisesti houkuttele nopeuttamaan päiviään maanpäällä. Ajatus, ettei pääse oman uskontonsa laidunmaille, on lannistava. Toinen seikka on elämän mielettömyys. Jos kuolemanjälkeiseen elämään ei usko, voi tuntua, että aika mitä on jäljellä, on se ainut aika mitä. Koko elämä siis aherretaan, etsitään tarkoitusta tai mitä hyvänsä. Sitten kun kuolema koittaa, voi oma panostus maailmaan tuntua mitättömältä, merkityksettömältä, lopulliselta. Oliko missään mitään mieltä?

b) Miten ihmisten kuolemanpelko ilmenee?

• ·         Nuoruuden ihannointi. Koska selvästikin nuoren näköinen ja nuoren käyttäytymismallin omaava voi huijata itseään. Itseään huijaamalla koetetaan ”ostaa kuolemalta lisäaikaa”.
• ·         Uskoon kääntyminen. Tosihan on, että kaste, konfirmaatio, häät ja hautajaiset ovat neljä meikäläisen kirjon toimitusten peruspylvästä. Kolme ensimmäistä ovat suhteellisen lähellä toisiaan, kun neljäs kaikkien toivon mukaan on kaukana. Ehkä välillä saattaa kiinnostus kirkkoon lopahtaa? Kun ikää alkaa jo olla, kiinnostus omasta tulevaisuudesta (kuoleman jälkeen) nousee luonnollisesti. Jotkut saattavat haluta vain selkeän päämäärän jonnekin, jotain mitä odottaa. Tämä voisi olla taivasten valtakunta.
• ·         Tarrautuminen esineisiin, paikkoihin ja ihmisiin. Onko tämä se hetken tyyneys ennen myrskyä? Lapsonen saattaa kaivata uniriepuansa, muuten ei uni tule. Ihminen saattaa hakea turvaa tutuista asioista, joiden parissa on kasvanut. Marssi kohti tuntematonta ei tunnu niin pahalta, kun on katsellut vanhoja valokuvia lapsuusvuosista, muistellut menneitä vanhan tutun kanssa ja lukenut suvun historiikin.
• ·         Yllättävät teot. Monesti olen lukenut, kuinka 90 –vuotias papparainen teki laskuvarjohypyn tai muuta extreemiä. Entäs sitten se tapaus, kun vanha pariskunta myi koko omaisuutensa ja lähtivät viettämään viimeisiä päiviään Espanjaan? Tähän voisi luetella vaikka mitä. Ajatellaanpas mitä kuolemanpelko on. Onko se pelkoa tulevasta vai ettei elänyt tarpeeksi? Minun mielestäni se on kumpaakin. Kuolema sisältää elämän ja elämä kuoleman.

c) Miten itse suhtaudut kuolemaan?

17 –vuotiaalla, jolla on kaikki aika maailmassa, ja joka ei kertaakaan ole käynyt hautajaisissa (rattaissa ei lasketa: liian pieni muistamaan), kuolema tuntuu kunnioitusta herättävältä, muttei vielä hirveän tutulta. Minulla oli marsuja kymmenen vuoden ajan, nyttemmin ei enää yhtään. En osaa sanoa, kuinka pahalta ihmisen kuolema tuntee verrattuna lemmikin kuolemaan. Lemmikin kohdalla se tuntui kuin pienen aikakauden lopulta. Ensimmäisen kuoltua suru oli uusi ja tunteiden purkaukset olivat voimakkaita. Sitä seuraavat eivät olleet aivan yhtä kolauttavia: nyt niitä sentään osasi käsitellä jollain tavalla. Viimeisen kuoltua ei itkettänyt. Ei sillä, että minusta olisi kouliintunut välinpitämätön kovanaama, vaan olin haikea. Muistin hetkiä kymmeneltä vuodelta ja koin, että tähän oli hyvä päättää. Mietin, ovatko hullut kissatädit (= jo vanhemmat yksinäisehköt naishenkilöt, enemmän kissoja kuin laki sallii…) kykenemättömiä päästämään irti.

Kaikenlaisesta eeppisistä televisiosarjoista ja fantasiakirjallisuudesta saa usein kuvan, että kuolema on vain yksi uusi seikkailu ja että kaikki kuolemat ovat maailmanmullistavia, kuolleista tulee heti marttyyreitä tai muuta vastaavaa. Kuolleista näyttelijöistä ja laulajista sekä muista merkittävistä ihmisistä lyödään rahoiksi, kun heistä tehdään ikoneita kuolemansa jälkeen. Tämä on toki vaikuttanut omaan käsitykseeni – enhän asu kulttuurini ulkopuolella. Kuolema tietyllä tavalla kiehtoo tutkimaan sitä. Kuin tietokirja, jota kaikki tuon rajan takana ovat päässeet lukemaan.

Ylhäältä: kuolema on minulle vielä vieraalta, kunnioitusta herättävältä, haikeansurulliselta ja tutkimushalua kiehauttava. Mitä olen kokenut kuolemasta, olen saanut maallisen puutteen tilalle muuta. Kuolemakokemukset ovat jättäneet tasapainoisen jäljen. 

MEDIAN MORAALI

Facebookin hyvät ja huonot puolet?

Mainonnan kansainväliset säännöt? Esimerkkejä miten näitä sääntöjä rikotaan mainonnassa.

Journalismin ammattieettiset ohjeet? Esimerkkejä miten toimittajat rikkovat näitä ohjeita.

Otan tarkasteluksi sosiaalisen median yhteisön Facebook, sillä se on minulle tuttu. Voin allekirjoittaa monia näistä puolesta ja vastaan –väitteistä. En ole ollut yhteisössä enää pariin vuoteen, kunnes taas hiljattain piti liittyä, sillä erään kurssin suorittamiseen sisältyi Facebookissa työskentely. Profiili luotiin, ja kurssin suoritusmerkintä häämöttää horisontissa. Sitten ei kuin äkkiä pois sieltä.  

Miksi kannattaisi olla Facebookissa? Puolesta:

·         Siellä on hauskaa. Kaikennäköistä voi puuhastella, yksin tai yhdessä.

·         Monien ihmisten tavoittaminen samalla kertaa. Säästää vaivaa.

·         Toimiminen on tehty helpoksi, sillä samalta alustalta voi jakaa erilaisia liitteitä (kuvat, videot, tekstit, linkit). Helpoksi tehty, mummotkin osaavat.

·         Profiilin luominen on ilmaista, toisin kuin yksityisillä sivustoilla.

·         Facebook tarjoaa valmiiksi perustettuja yhteisöjä, joihin kukin voi liittyä mielensä mukaan.

·         Tiedot ja yhteydenpidot ovat ajan hermolla. Tuskin moni tarkistaa sähköpostiaan yhtä usein kuin Facebook – tiliänsä.

·         Paikka on kuin sähköinen valokuva-albumi (kuvia vauvakuvia, reissuja, syntymäpäiviä yms.). Lisäksi, verkossa kun ollaan, niitä on monta versiota. Jokaiselle isotädille löytyy oma.

·         Kontaktien luominen työelämässä on entistä sujuvampaa ja vähemmän kiusallisempaa. Myös hyvät atk- taidot antavat bonuksen omalle kohdalleen työnantajien silmissä.

·         Ystäviä, ystäviä. Täällä voit pitää yllä vanhoja ystävyyssuhteita ja solmia uusia.

Ja miksi kannattaisi kääntää katseensa muulle? Vastaan:

·         Sinne voi jämähtää kiinni, vieden aikaa elämästäsi ruudun ulkopuolella. Mitä huimia nuoruudenkertomuksia vanhana voi sitten kertoa? Että laitoinpas kuvan terveellisestä aamupalastani, josta ainakin 37 ihmistä tykkäsi?

·         Mikä tahansa itsestään tietojen syöttäminen nettiin on pois yksityisyydestä.

·         Yltäkylläinen teeskentely. Kaikkien asiat eivät kiinnosta, mutta kommentoida aina joskus pitää, ihan vain pysyäkseen mukana. Eivätkä kaikki ”onnea!” –toivotukset ole todella sydämestä.

·         Jos valittajat ja angstit lasketaan pois, jaetaan Facebookissa useimmin vain onnistumisia. Oikeassa elämässä tiedetään, että kaikki ei mene aina niin kuin piti. Tämä voi lisätä muiden ihmisten riittämättömyyden tunnetta.

·         Ne 445 kaveria, joille osalle ei ole koskaan puhunutkaan. Käsite ”kaveri” vääristää omaa hahmotusta koko sanan merkitykseen.

·         Eronneille pareille voi olla hankalaa päästä erosta yli, kun saattaa ajautua katselemaan toisen profiilikuvia.

·         Toisaalta Facebook saattaa hankaloittaa työelämään. Jos kirjoittaa vapaammin, mitä mieltä on pomosta, työkavereista, palkasta jne. , ei pitäisi olla ihmekään miksi sai potkut. Itsensä sensurointi.

Mainonta

ohjeet: http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/0viestinta/tiedotusoppi/P5_viestintaoikeus_ja_journalistietiikka/1_johdanto/mainonnan_saannot

Artikla 4

3. Mainoksessa ei saa suvaita eikä yllyttää väkivaltaan, eikä rohkaista laittomaan tai muutoin moitittavaan käyttäytymiseen.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/116018-tama-mainos-jarkytti-suomessa-%E2%80%93-%E2%80%9Dvakivaltaista%E2%80%9D

Artikla 5

1. Mainos ei saa sisältää lausumaa tai kuvallista esitystä, joka suoranaisesti tai epäsuorasti, salailevana, moniselitteisenä tai liioittelevana on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti seuraavista seikoista:

c) toimitustapa, vaihto- ja palauttamismahdollisuudet, korjaukset ja huolto;

 http://www.kkv.fi/Page/d45bee63-a3a7-49a1-b8c8-5d6fa02a6dba.aspx?groupId=e35ca01d-d66d-4fd5-9217-29ae033c9ddf&announcementId=4cb02e8f-8572-471a-bcb3-e1a4d6a07abd

Artikla 9

Mainoksessa ei saa luvatta käyttää kuvaa tai mainintaa yksityisestä tai julkisesta henkilöstä. Mainoksessa ei myöskään saa luvatta kuvata yksityisomaisuutta tai viitata siihen tavalla, joka antaa käsityksen asianomaisen suosituksesta.

http://www.taloussanomat.fi/mainonta/2010/07/14/ala-kutsu-kreikkalaista-turkkilaiseksi-maksaa-200-000-euroa/20109756/135

Journalismi

ohjeet: http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/

15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

http://yle.fi/uutiset/punkkirokotteen_ottamisella_on_jo_kiire/6185689

3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1371012256050

23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288646986834.html

lähteet:

http://www.huffingtonpost.com/2013/12/30/reasons-quit-facebook_n_4493791.html

http://www.brighthub.com/internet/web-development/articles/92499.aspx

http://webtrends.about.com/od/socialnetworking/a/why_facebook.htm

http://www.createmixedmedia.com/blogs/the-creative-life/why-facebook-is-a-good-thing-really

ABORTTI

Ota selvää, miten eri kirkkokunnat suhtautuvat aborttiin? Miten ne perustelevat kantansa? Millaisissa tapauksissa abortti voidaan sallia?

Buddhismi

Ei yhtenäistä kantaa. Mielipiteet ovat jakautuneet kahteen suurimpaan porukkaan.

• ·         Perinteiset eivät kannata, koska heidän mielestään abortti on tahallinen kuolemantuottamus.
• ·         Modernit kannattavat, sillä heidän mielestään abortin hyödyt - haitat ratkaisevat (esimerkiksi äidin henkiinjääminen). Japanin buddhalaiset ovat vapaamielisempiä.

Abortin katsotaan olevan henkilökohtaista. Buddhalaisilla yleensä on täysi vastuu teoistaan ja niiden seurauksista. Moderni tai perinteinen, buddhalaisista sekä äidille että sikiölle kerääntyy teosta pahaa karmaa.

Hinduismi

Uskonnon mukaan pitää valita keino, josta seuraa vähiten pahaa kaikille (äiti, isä, sikiö ja yhteisö). Aborttia vastustetaan, poikkeus tosin äidin hengen olevan vaarassa. Hinduismin reinkarnaatio jakaa ihmiset taas kahteen pääleiriin.

• ·         Ei abortille, koska tekemällä sen sikiöltä evätään pääsy keräännyttää hyvää karmaa. Hidastaa sielun kehittymisprosessia.
• ·         Kyllä abortille, koska sielu pystyy syntymään useamman kerran. Tämän ajatuksen pohjalta voisi ajatella hinduismissa olevan edullisinta tehdä abortti.

Käytännössä etenkin tyttöjä abortoidaan Intiassa. Hinduismin lääkärin moraali lähtee väkivallattomuuden ajatuksesta.

Islam

Abortti on islamin mukaan väärin ja sen lisäksi haram, eli kielletty. Taas, kuitenkin äidin hengen ollessa vaarassa abortti on sallittava teko. Syiksi voidaan luetella huorittelu, raiskaus, insesti tai että abortin teko on lapselle parhaaksi. Esimerkiksi lapsen synnyttyä tämän voidaan odottaa kuolevan parissa kuukaudessa tai tämän ollessa vaikeasti vammautunut.

Pitää tehdä valinta kahdesta pahasta. Luonnollisesti vähemmän paha on valittavana. Yhtenäistä islamista näkökantaa ei voida sanoa, sillä sen kaksine uskontokuntineen (shiia ja sunni) sekä niiden alalajit eivät kaikki ole samaa mieltä asiasta.

Sikhismi

Aborttia pidetään kiellettynä, sillä siinä ruvetaan touhuamaan Jumalan luoman kanssa. Useimmat sikhiläiset katsovat, että elämä alkaa hedelmöityksestä ja tämän elämän tuhoaminen ei sallittua. Sikhismi ei virallisesti ota kantaa aborttiin, saati moniin muihin bioeettisiin kysymyksiin.

Käytännössä yleinen Intiassa, samasta syystä kuin buddhismissa.

Juutalaisuus

Ei kiellä aborttia, mutta sallittu vain vakavien syiden takia. Tällaisia ovat vahvat henkiset paineet, ”itsemurha ainoa pakokeino” – ajattelu, insesti, raiskaus tai se on lapsen hyväksi. Äidin hengen ajatellaan olevan arvokkaampi kuin sikiön.

Itse asiassa, juutalaisuudessa ihminen on arvokkaampi kuin sikiö. Sikiö on heikompi osapuoli, joten sitä pitää suojella. Jokainen tapaus on käsiteltävä omanaan ja konsultoida rabbinsa kanssa.

Anglikaaninen

Jokainen aborttitapaus tulisi harkita. Kirkon mukaan teko on suuresti vastoin moraalista lakia”, mutta joissakin tapauksissa hyväksyttävä. Näitä syitä on samoja juutalaisuuden listalta. Liberaaliset tulkinnat säädännöstä kasvattavat aborttien määrää, mistä anglikaaninen kirkko on huolissaan.

Katolinen

Kirkko katsoo, että tieten tahtoen tehty abortti on moraalisesti väärä teko. Ihmiselämää pidetään pyhänä, eikä sitä pidä arvottaa taloudellisin tai sosiaalisin perustein.

Mitä viimeisimmät paavit ovat olleet mieltä?

·         

• Johannes Paavali II (1978-2005): abortti = murha                                                                  
• ·         Benedictus XVI (2005-2013): hyväksyy kirkkonsa kannan, mutta henkilökohtaisesti: ”Ei ole oikeutta kertoa naisille mitä ei saa tehdä kehonsa kanssa. Asia heidän ja lääkärien päätös”.            
• ·         Franciscus (2013-): vastustaa aborttia

Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Naisella oikeus päättää omaan ruumiiseensa kohdistuvista toimenpiteistä. Tätä rajaa Suomen aborttilaki, joka määrää takimmaiset viikkomäärät, jota enne raskaus voidaan keskeyttää. Piispojen kannanotossa kuitenkin muistutettiin, ettei abortti ole ehkäisykeino: jokainen päätös pitäisi tehdä harkiten.

  

lähteet:

http://www.bbc.co.uk/ethics/abortion/religion/religion.shtml

http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Abortti

LAPSETTOMUUS

Tehdäänkös talkoona?

Lapsettomuus voi joillekin kolahtaa todella suuresti. Toisia se ei koske. Ongelmasta riippuen, on vaihtelevia keinoja korjata asiaa. Esimerkiksi kohdunvuokraus, jos halutaan omista aineksista ja omaa riittävän suuret rahavarannot. Kohdunvuokraus Yhdysvalloissa voi kohota 45.000 U.S.dollariin per lapsi. Kasvava kohdunvuokrausbisnes Intiassa on kuluttajaystävällisempi, ja hinnat onkin poljettu 7000 U.S. dollariin per toimitus. Niille, joille jo alan kilpailukyvystä ajatteleminen tekee pahaa, on suositeltavampi sijaissynnyttäjä, jonka veloituksetta tekee lähiomainen. Asiaan vielä kun lyödään päälle kysymys: omista aineksista vai käytetäänkö luovutusspermaa ja –munasoluja.

Teemaa lapsettomuus miettiessäni tulin lopulta omiin teeseihini. Myönnän, että ne saattavat kuulostaa kylmältä osalle, kun onhan eettisissä kysymyksissä hyvän ja pahan arviointi subjektiivista. Kasvatukseni ja ympäristöni sekä omat vaikutteeni ovat saaneet seuraavanlaisen näkökulma. Huom! Olen jättänyt kaiken ns. ”ylimääräisen sivudraaman” pois (esimerkiksi Heikki ja Sirpa olivat pitkään ja pitkään toivoneet omaa rakasta lastaan, mutta…) Jos teesi/= kaava vaikuttaa hyvältä lähellä, yksittäisessä tapauksessa sekä kaukana, eli yleispätevästi, on se moraalimittarini läpäisevä.

Ratkaisuja lapsettomuuteen on…

1. Sijaislapsi. www.sijaisvanhemmaksi.fi sivuston mukaan 2009 Suomessa tehtiin 16 643 lasten ja nuorten sijoitusta. On eri asia hankkia lapsia omista aineksista ja sitten pelkästään lapsia. Nyt on lapsettoman mietittävä, kumpaan porukkaan kuuluu.

2. Adoptiolapsi. Jos vastaa, ettei geeneillä ole väliä, on adoptio varteenotettava mahdollisuus. Interpedia tiedottaa ulkomailta adoptoimisesta, kuten Etiopiasta ja Kiinasta. Made in Finland on toki mahdollista, Pelastakaa Lapset kansalaisjärjestö kertoo.

Vaikuttaako sydämmettömältä, jos lopetan listauksen tähän? Noh, nämä kaksi keinoa ovat ainoat, joissa on minulle merkitsevä tekijä. Vauva, lapsi tai nuori on jo maailmassa. Worldometer on sivusto, jolla tehdään staattisia tilastoja. Tällä hetkellä väestöä pallollamme on noin 7,200 000 000 henkeä. 6 miljardin rajapyykki meni rikki vuonna 1999, ja mitä kauemmas historiassa mennään, on ihmispopulaation lisääntyminen ollut hitaampaa. Liikakansoituksen seurauksista pääsee nauttimaan koko ajan kasvava väestö. Lapsettomuus on aika romanttinen ongelma, sillä kyseessä on yksilön tragediasta.

MUTTA, koska en ole kiinnostunut lapsien hankinnasta ensinnäkään, on minun tehtävä pari myönnytystä. Näitä keinoja en kuitenkaan itse käyttäisi, sillä potentiaalinen kasvu.

3. Hedelmöityshoidot. Taas, joko omasta tavarasta tai puolet ja puolet. Ongelmiahan voi olla sijais- tai adoptiolapsen asettumisessa perheeseen ynnä muussa, mutta tässä ne liittyvät aikaa ennen syntymän. Lapsi on enemmän tai vähemmän tilaustuote.

Oheisesta artikkelista voi lukea mitä kaikkea keinohedelmöityksessä voikaan tapahtua. Miltä kuulostaisi, että klinikan miespuolinen työntekijä on salaa vaihtanut aviomiehen sperman omaansa ja puijaus huomataan vasta reilun 20 vuoden päästä?

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/northamerica/usa/10564695/Fertility-clinic-worker-swapped-in-his-own-sperm.html

 4. Sijaissynnytys. Tämä on keinoista ristiriitaisin, sillä aiemmin mainittu, jonkin verran negatiivista mainetta saanut kohdunvuokraus on oikeastaan sijaissynnyttämistä rahasta. Arveluttaa, voiko kaverinpalvelus olla näin suuri.

Helsingin sanomien artikkelissa todetaan aika hyvin, että sijaissynnyttäminen tulisi sallia, mutta rahan liikkuvuus asiassa kieltää. Näin taloutensa kanssa painiskelevat naiset eivät ajautuisi puuhaan rahan houkuttimena. Artikkeli alhaalla.

 http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Sijaissynnytys+tulossa+uuteen+harkintaan/1135266323037

En laita tätä kohdaksi 5 (ettei mene ihan hulluttelun puolelle), mutta lapsettomuuden ongelmahan on lapsen puute. Elävä olento, joka tarvitsee pitkäjaksoista hoivaa, kuten ruokaa, asuintiloja ja rakastavaista sosialisointia. Ehdotukseni on nelivarvaskilpikonna, joita myydään suomalaisissakin lemmikkieläinkaupoissa. Kyseinen laji elää hyvässä hoidossa 50-100 vuotiaaksi, ja luonteeltaan seurallinen. Mikseipä joillekin lapsettomuuteen olisi ratkaisu tästä.

lähteitä:

http://www.globalenvision.org/2008/05/20/international-rent-a-womb

http://www.pelastakaalapset.fi/

http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/sijaisperheita-tarvitaan

http://www.worldometers.info/world-population/#pastfuture

http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuus/hedelmoityshoidot?gclid=CNyrnM2J97sCFYFe3godJT0AXg

http://www.matelijat.info/maakilpikonna/hoito-ohjeet/

EUTANASIA

Olen koonnut listausta perinteiseen puolesta ja vastaan – tyyliin. Tunnilla ryhmissä kävimme läpin osan näistä pointeista.

Puolesta:                                                                                                                  

·         Ihmisellä on oikeus päättää milloin ja miten kuolla.

·         On armollista antaa jonkun päättää lopettaa omat selättämättömät tuskansa.

·         Kuten monessa muussa maassa, Suomessa olisi tarve vapautuville terveydenhuollon resursseille.

·         Jos joku haluaa itsellensä sallittavan hyvän kuoleman, eikö toiselle voi antaa saman? Kultainen sääntö?

·         Ihmiset vähentäisivät tai lopettaisivat kotitekoiset eutanasiat.

·          Läheisten helpompi toipua, kun tietää mitä tulossa.

·     Ajatus siitä, että kuolema ei ole paha asia. Tästä johdannainen, ettei sen nopeuttaminenkaan ole paha            asia.

·         Aktiivisen ja passiivisen eutanasian lopputulos on kuitenkin sama. Jos toinen sallitaan, pitäisi sallia myös          toinen.

·     Kuolema on yksityinen asia. Ellei eutanasiasta ole selvää haittaa muille, ei heillä ole sanomista asiaan.

·     Ihmisillä on tunnetusti oikeus elämiseen. Oikeus elämiseen sisällyttää oikeuden kuolla.

·     Kuolema ei tapahdu kahdesti: se on yksi ihmisen elämän tärkeimmistä hetkistä. On oikeutettua, että saa hyvän kuoleman.

Vastaan:

·         ·    Vanhukset saattavat tuntea olonsa rasitteeksi läheisille ja yhteiskunnalle. ”Oikeudesta kuolla” tulee                 ”velvollisuus kuolla”.

·        ·     Lääkärit voivat käyttää hyväksi vapaaehtoista eutanasiaa (epämiellyttävät tai haitalliset potilaat).

·        ·     On vastoin vuoden 1992 Hippokrateen valaa, joka koskee potilaan hengen varjelemista.  

·        ·     Kaikki laillistettavat teot herättävät suuria tunteita ihmisissä. Suuret tunteet voivat purkautua ikävällä                tavalla yksityisellä ja yleisellä tasolla.

·        ·     Yhden ihmisen valinta voi jättää muihin negatiivisen jäljen. Voidaan nähdä esimerkiksi itsekkäänä                     tekona.

·         ·     Asiaa puoltavat ihmiset ovat yleensä kivuliaan kuoleman tehneen läheisiä. Vastaan olevien mielestä                terveydenhuoltoa tässä pitäisi parantaa.

·          ·         Lääkärit eivät viitsi opetella uusia lievitehoitoja, kun kuolema on helpompaa.

·          ·     Läheisille voi olla kova paikka, kun tietää, ettei viimeisten sanojen tarvitsisi olla viimeisiä.

·         ·     Potilaat saattavat käyttää eutanasiaa kuolemanpelosta. Oireet voivat lieventyä, eikä näin koeta                      uudestaan elämän mielekkyyden tunnetta.

·        ·         Eutanasia ei ole privaatti asia (ympäröivä yhteiskunta ja perhe). Yksilön päätös vaikuttaa                                värjäämättömästi muihin.

·         ·     Me kaikki teemme joskus huonoja päätöksiä. Ihminen ei aina tiedä mikä on parasta hänelle.

lähteet:

http://www.life.org.nz/euthanasia/euthanasia3/

http://www.bbc.co.uk/ethics/euthanasia/infavour/infavour_1.shtml